Onko yritysvastuu vieläkin vain maineenkiillotusta?

29 toukokuuta 2019

FIBSin toimitusjohtaja Mikko Routti pohti viime viikolla blogissaan FIBSin yritysvastuututkimuksen keskeistä tulosta, suomalaisyritysten kestävää kehitystä ohjaavan regulaation kaipuuta.

Myös minä jatkan tutkimusten tulosten käsittelyä, mutta keskityn toiseen kiinnostavaan – mutta myös huolestuttavaan – tulokseen: vastuullisuuden olennaisuuteen ja tämän olennaisuuden näyttäytymiseen suomalaisyritysten strategioissa ja johtamisessa.

Ensinäkemältä yritysvastuututkimuksen tulokset antoivat aihetta juhlaan: 99 % vastaajista pitää vastuullisuutta olennaisena. 85 % sanoo, että yrityksellä on strategioissaan kestävään kehitykseen liittyviä tavoitteita: 54 % on täysin samaa mieltä ja kolmannes jokseenkin samaa mieltä ”strategiassamme on kestävään kehitykseen liittyviä tavoitteita” -väittämän kanssa. Kestävä kehitys on siis strategioiden keskiössä yli puolella suomalaisista yrityksistä!

Tuloksiin syventyminen sai kuitenkin otsaryppyni syvenemään. Hämmästykseni ja huoleni liittyy ennen kaikkea siihen, miten tämä strategisesti merkittävä teema näkyy yrityksen ylimmän johdon agendalla.

Ennakkoon olin odottanut, että vuonna 2019 jos ei aivan kaikkien niin ainakin lähes kaikkien yritysten johdossa keskusteltaisiin säännöllisesti vastuullisuudesta. Totuus oli kuitenkin toinen: kaksi kolmasosaa kaikista vastaajista sanoi johtoryhmän käsittelevän asioita säännöllisesti, kun viime vuonna vastaava osuus oli yli kolme neljäsosaa. Kehitys oli samansuuntainen hallitusten kohdalla: vain vähän yli puolissa hallituksia käydään säännöllistä keskustelua vastuullisuudesta.

Vastuullisuus ei ole kaikille yrityksille niin tärkeää, kuin me kestävän kehityksen kuplassa työskentelevät haluamme uskoa.

Miksi näin? Miksei keskustelu vastuullisuudesta ole kiihtynyt ylimmässä johdossa? Onko syynä se, ettei kyselyyn vastanneilla vastuullisuusjohtajilla ja -päälliköillä ole pääsyä johtoryhmän kokouksiin ja siten tietoa asiasta?

Tutkimuksemme mukaan 45 % kyselyyn vastanneista vastuullisuusjohtajista on kuitenkin johtoryhmän jäseniä ja melkein puolet johtoryhmään kuulumattomista johtajista saa osallistua kokouksiin. Lisäksi vastuullisuuden ammattilaisilla pitäisi osallistumisoikeudesta riippumatta olla erittäin hyvä tuntuma siihen, millaisen painotuksen vastuullisuus johdon keskusteluissa saa.

Todellinen syy taitaa olla se, ettei vastuullisuus ole kaikille yrityksille niin tärkeää, kun me kestävän kehityksen kuplassa työskentelevät haluamme uskoa.

Yrityskenttä näyttää jakautuneen kahtia: Suomessa on kyllä paljon edelläkävijäyrityksiä, joissa kestävän kehitys ohjaa kaikkea toimintaa ja joissa kestävän kehityksen ja bisneksen välillä on selvä linkki. Tutkimuksemme tulokset kertovat, että yli 90 % niiden yrityksen edustajista, joilla kestävä kehitys on strategian ytimessä, sanoo myös johdon keskustelevan vastuullisuudesta säännöllisesti. Maassamme näyttää kuitenkin olevan yhä yrityksiä, joille vastuullisuus on yhä se pakollinen paha, jonka merkitystä liiketoiminnalle ei ymmärretä.

Väittämääni tukee myös se, että maineen rakennus ja brändin arvon kasvattaminen ovat vuodesta toiseen vastuullisuuden kautta tavoiteltavien hyötyjen listan kärjessä.

Tässä ei sinänsä ole mitään vikaa: maine on tärkeä asia ja sen menettäminen voi käydä kalliiksi. Ongelmaksi maineen korostuminen muodostuu silloin, kun vastuullisuustyötä tehdään maineen vuoksi, erillisenä ydinliiketoiminnasta.

Vastuullisuuden ei tulisi olla yrityksille vain mainekysymys, sen tulisi olla elämän ja kuoleman kysymys. Tämän ovat toivottavasti ymmärtäneet ne lähes 40 % yrityksistä, jotka näkevät tulevaisuuden toimintaedellytysten olevan tärkein syy panostaa vastuullisuuteen.

Vain 7 % yrityksistä haluaa kasvattaa osakkeiden arvoa vastuullisuuden kautta.

Jos maine dominoi vastuullisuuden kautta tavoiteltavien hyötyjen listan kärkeä, niin myös listan häntäpäästä löytyvät samat asiat kuin aiempina vuosina.

Minua hämmästyttää, että vielä vuonna 2019 ainoastaan 7 % yrityksistä haluaa vastuullisuuden kautta kasvattaa osakkeen arvoa. Vastuullisuuden merkitystä osakkeen arvolle kannattaa kuitenkin pohtia.

Nyt on jo nähtävissä, että pääomat tulevat virtaamaan enenevässä määrin kestävää kehitystä edistäviin yrityksiin. Tästä käy esimerkkinä yhdysvaltalainen vegaanihampurilaisia valmistava Beyond Meat -yritys: toukokuun alussa listautunut lihakorvikkeiden valmistajan listautumispäivän kurssikehitys oli ennätyksellinen. Kyse ei ole tahrattomasta maineesta, vaan ratkaisuista, joilla pyritään vastaamaan kestävän kehityksen vaatimuksiin – ja yhä useamman kuluttajan toiveisiin.

Edelläkävijät panostavat vastuullisuuteen, mutta monella yrityksellä on vielä petrattavaa, jotta vastuullisuus nousisi siihen asemaan, jossa sen maailman tilaa – ja yrityksen tulevia kasvumahdollisuuksia –  ajatellen tulisi olla.

Toivottavasti tilanne kuitenkin muuttuu ja jokaisen yrityksen ylimmässä johdossa paitsi keskustellaan vastuullisuudesta myös huomioidaan kestävä kehitys kaikessa päätöksenteossa.

Ulla Roiha
Päällikkö, FIBS
ulla.roiha@fibsry.fi

P.S. Jos aihe tuntuu liian abstraktilta ja yritysvastuujargon vieraalta, kannattaa hyödyntää maailman johtavan yritysvastuuverkosto WBCSD:n toimitusjohtajan Peter Bakkerin esittämää yksinkertaista vastuullisuuden kolmijakoa, johon kiteytyvät ne kaikkein olennaisimmat vastuullisuuskysymykset: miten yritys hillitsee ilmastonmuutosta, miten se vähentää epätasa-arvoa ja miten estää luonnon tuhoutumista.

Lue myös:

YRITYSVASTUUTUTKIMUS
close