Kenen vastuulla on megaongelmien ratkaisu?

22 toukokuuta 2019

Kohtaamme päivittäin maailman tulevaisuuteen vaikuttavia negatiivisia uutisia, keskeisimpinä näistä ilmastoa koskeva IPCC-raportti sekä luonnon monimuotoisuuden katoa käsittelevä IPBES-raportti. Myös ihmisoikeuksien tila toimitusketjuissa on monessa maissa huono, ja sitä halutaan parantaa Suomessakin lainsäädännöllä. Näiden globaaliriskien hallitsemisen täytäntöönpanoa ajetaan sekä kansainvälisillä ja EU-tason sopimuksilla että kotimaisella lainsäädäntö- ja vero-ohjauksella.

Kestävän kehityksen SDG-tavoitteiden 17 kohdan saavuttaminen on nykyvauhtia kuitenkin monilta osin mahdotonta, ja epäonnistuminen aiheuttaa laajoja kriisejä, jotka koskevat myös Suomen kansalaisia ja suomalaisia yrityksiä, sekä rahallisesti että yhteiskunnallisesti. Kuten sanotaan: there is no business on a dead planet.

Yritysten näkemys ratkaisuista

Yritysten asenteilla ja toimilla on erittäin suuri vaikutus maailman tapahtumiin. Esimerkiksi FIBSin suurimpien koti- ja ulkomaisten jäsenyritysten liikevaihto on yhteensä yli 100 miljardia euroa – mikä vastaa nelinkertaisesti koko Suomen valtion budjetin loppusummaa – ja työllistämisvaikutus miljoonia.

Tästä syystä halusimme yhtenä osana FIBSin laajaa Yritysvastuu 2019 -tutkimusta kartoittaa  yritysten näkemyksiä siitä, kuka on ensisijaisesti vastuussa globaalista ongelmanratkaisusta, ja mitä keinoja siihen käytetään. Tutkimukseen vastasi lähes 200 suuren ja keskisuuren yrityksen toimitusjohtajaa ja yritysvastuusta vastaavaa johtajaa.

Tutkimuksemme ratkaisuvaihtoehtoina olivat lainsäädäntö (kuten ihmisoikeuksia koskeva #ykkösketjuun”-lakialoite), kansainväliset sopimukset (kuten Pariisin ilmastosopimus), toimialan sitoumukset (esim. kaupan muovikassisopimus), yritysten vapaaehtoiset toimenpiteet (kuten Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus) sekä kuluttajien vapaaehtoiset toimenpiteet (mm. lentolakko, kasvisruokavalio).

Lainsäädäntö – se demokraattinen ratkaisu

Joka kolmas tutkimukseemme vastanneista yrityksistä pitää lainsäädäntöä tärkeimpänä ratkaisuna globaaleihin ongelmiin. Suurin kannatus tällä oli pienempien yritysten sekä toimitusjohtajien piirissä, mutta myös suuryritykset ja yritysvastuun asiantuntijat pitivät tätä tärkeänä.

Tulosta voidaan toisaalta pitää luottamuksena tuttuun kotimaiseen demokratiaan. Toisaalta se voidaan nähdä tarpeena hakea etujärjestöjen kautta kontrollia poliittisiin päätöksiin ja lainsäädäntötyöhön. Tällöin myös esimerkiksi Suomen metsäsektorin globaali kilpailukyky ja innovaatioiden tuki voidaan ottaa paremmin huomioon kuin esimerkiksi EU:n 30 maan tai globaaleissa enemmistöpäätöksissä.

Tutkimuksessa ei kysytty muiden julkisten toimenpiteiden, kuten Sitran ehdottaman päästöverojen tai -tukien merkitystä, joskin myös verolait ovat lakeja. Myöskään tiedettä ei mainittu erikseen, vaan sen roolina olisi tarjota valtiolle ja yrityksille objektiivista tietoa riskeistä ja toimenpiteiden vaikuttavuudesta.

Kansainväliset sopimukset – level playing field!

Kansainväliset sopimukset, kuten Pariisin ilmastosopimus sekä YK- ja EU-sopimukset, nousivat esiin toiseksi tärkeimpänä ratkaisukeinona käytännössä kaikkien vastaajien osalta (26 % vastaajista). Vaikka tämän voisi tulkita elinkeinoelämän vastuun pakoiluna, todennäköisempi selitys on ”level playing field” -vaatimus eli Suomen kilpailukyvyn säilyttäminen edellyttämällä muilta mailta, kuten Kiinalta, vastaavaa vaatimustasoa. Vaikka kansainvälinen sopimuksiin perustuva YK- ja muu järjestelmä on vaikeassa tilanteessa muun muassa suurvaltojen toimien tai toimettomuuden takia, perinteisesti Pohjoismaissa uskotaan tähän.

Toimialojen sitoumukset – edellyttää avoimuutta, sanktioita ja kattavuutta

Monet toimialat kuten metsä- ja energia-ala sekä kaupan ala ovat tehneet merkittäviä vapaaehtoisia yritysvastuusitoumuksia, vaikka monilla toimialoilla ei ole näkyvissä panostusta koko toimialana.

Kaikista vastaajista 16 prosenttia piti toimialojen sitoumuksia tärkeimpänä ratkaisukeinona. Tätä suuremmassa roolissa näitä pitivät suuryritykset ja asiantuntijajohtajat (yli 20 %). Toimitusjohtajat pienemmissä yrityksissä eivät puolestaan pitäneet sitoumuksia keskeisenä ratkaisukeinona.

Toimialasitoumusten ongelmana yleisesti on, että siinä mennään usein pienimpien tai konservatiivisimpien toimijoiden ehdoilla, jotka eivät altistu omistajien, sijoittajien tai sidosryhmien dialogille. Kaikki nämä järjestelmät tarvitsevat uskottavuutta, ja tämä syntyy prosessin läpinäkyvyydestä, avoimesta raportoinnista ja sanktioista. Tämän lisäksi olisi hyvä saada riittävä kattavuus toimialalla. Luonnollisesti yritysten on hoidettava sisäinen koulutus ja toimialan saatava koko aloitteelle riittävästi näkyvyyttä.

Yritysten omat toimet – vain kotimaan kontekstissa?

Yritysten vapaaehtoisia toimenpiteitä pidettiin kaikissa vastaajaryhmissä yhtä tärkeinä ratkaisukeinoina kuin toimialasitoumuksia. Tätä voidaan pitää alhaisena, ottaen huomioon tutkimuksen muut tulokset yritysvastuutyön painoarvosta ja siihen käytetyistä resursseista.

Tulosta voi selittää lähinnä kotimarkkinoilla toimivien yritysten suuri osuus tutkimuksen vastaajista, jolloin globaalit haasteet nähdään kaukaisina ja omat mahdollisuudet vaikuttaa niihin vähäisinä. Vaikka 87 % yrityksistä kertoo panostavansa vahvasti ilmastonmuutoksen torjuntaan seuraavan vuoden aikana, se nähdään enemmän kotimaan kontekstissa.

Kuluttajien valinnat – ei vaikutusta myyntiin?

Kuluttajien markkinavoimaa eli vastuullisten tuotteiden valintaa piti tärkeimpänä vain joka kymmenes vastaajista. Suomessa ei tällä hetkellä ole juuri globaaleja kulutustavaroiden valmistajia, mutta lukua voidaan pitää yllättävän pienenä, koska esimerkiksi kasvisruokavalion kasvu on ollut merkittävää koko Euroopassa.

Mahdollinen tulkinta on, että yritykset eivät koe kuluttajien palkitsevan vastuullisia tuotteita lisämyynnillä. Toisaalta voi olla, että koetaan epäreiluksi sälyttää tätä vastuuta kuluttajille, näin monen kansalaisjärjestönkin mielestä. Toimitusjohtajat, käytännössä pienemmissä yrityksissä, pitivät kuitenkin tätä kohtuullisen tärkeänä ratkaisukeinona (17 % vastaajista). Lopuksi, kansalaiset eivät ole vain passiivisia kuluttajia, vaan aktiivisia toimijoita, jotka voivat poliittisten valintojen kautta vaikuttaa sekä hallituksiin, että EU-tasolle. 

Kriisitilanteessa tarvitaan niin regulaatiota kuin vapaaehtoisuuttakin – nyt on aika toimia

Enemmistö tutkimukseemme vastanneista yrityksistä siis näkee, että julkisen vallan tulee olla päävastuussa globaaliongelmien ratkaisussa: ongelmia pitäisi ratkaista ennen kaikkea lainsäädännön ja toissijaisesti kansainvälisten sopimusten kautta.

Tämä on yllättävää, koska erityisesti yritysten edunvalvontaorganisaatiot ovat nähneet esimerkiksi EU:n tiukat hiilipäästöleikkaukset maanosan kilpailukyvyn tuhoajana ja kotimaassa yritysvastuulainsäädännön pelkkänä ei-vaikuttavana hallinnollisena taakkana. Ovatko ajat siis muuttuneet? Tästä on jo saatu näyttöä: Elinkeinoelämän keskusliitto EK ja BusinessEurope ovat seuranneet suurten edelläkävijäyritystensä kantaa ja puoltaneet tiukkoja päästöleikkaustavoitteita.

On myös huomioitava politiikan merkitys; vaikka Ranskan 7 sentin polttoaineen hinnankorotus oli ympäristöllisesti oikea toimi, se sai aikaan pitkäaikaista vahinkoa koko yhteiskunnalle. Tämä osoittaa, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus on otettava huomioon sekä julkisessa että yritysten päätöksenteossa. Tutkimuksemme mukaan yrityksillä on yhä enemmän pelisilmää tällekin.

Mitään edellä mainituista ratkaisukeinoista ei kuitenkaan voi pitää ainoana oikeana nykyisessä systeemisessä kriisitilanteessa.  Oikea lähtökohta olisi niiden yhdistelmä ”a smart mix of regulation and voluntary action”, kuten EU:ssa on todettu.

Tutkimuksemme julkistustilaisuuden puhujavieras, WBCSD:n toimitusjohtaja ja globaali vastuullisuusvaikuttaja Peter Bakker puolestaan totesi, että maailmalla ja suuryrityksillä ei ole aikaa odottaa mahdollisia kansainvälisiä sopimuksia, vaikka ne ovatkin tärkeitä – yritysten on toimittava nyt.

Mikko Routti
Toimitusjohtaja, FIBS
mikko.routti@fibsry.fi

Lue myös:

YRITYSVASTUUTUTKIMUS
close