Yritykset toimivat laajalti yhteiskunnan eri sektoreilla ja toimialoilla ja voivat toimintansa kautta vaikuttaa ihmisoikeuksien toteutumiseen sekä positiivisesti että negatiivisesti.
YK:n huolellisuusvelvoitteen mukaan yrityksillä on vastuu kunnioittaa ihmisoikeuksia, ja tätä varten on laadittu YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevat ohjaavat periaatteet (UN Guiding Principles on Business and Human Rights), jotka toimivat ohjenuorana yritysten ihmisoikeustyössä. Huolellisuusvelvoitteen mukaan yrityksen tulisi tunnistaa ja arvioida yritykseen liittyviä ihmisoikeusriskejä sekä vähentää negatiivisten vaikutusten todennäköisyyttä ja vakavuutta. Yritysten tulisi myös seurata omia prosessejaan ja kommunikoida sidosryhmille sekä toimintansa ihmisoikeusvaikutuksista että siitä, kuinka näitä mahdollisia vaikutuksia ja riskejä käsitellään.
Yritysten on siis ensin tarpeen tunnistaa, mihin osiin yrityksen liiketoimintaa mahdolliset kielteiset ihmisoikeusvaikutukset liittyvät. Näiden kokonaisuuksien tunnistamiseen voivat myös juristit osallistua sillä ihmisoikeuksiin liittyviä tehtäviä putoaa säännöllisesti myös yritysjuristin pöydälle – vaikka aina niitä ei nimenomaan ihmisoikeuskysymyksiksi mielletäkään. Hyvänä esimerkkinä ovat tietosuojaan liittyvät kysymykset, jotka liittyvät myös yleisenä ihmisoikeutena taattuun yksityisyyden suojaan.
Yrityksen ihmisoikeuksiin liittyvien toimintojen osalta on myös syytä huomioida, että riski ihmisoikeusloukkauksista vaihtelee niin toiminnon kuin maantieteellisen alueenkin mukaan. Ihmisoikeuksiin liittyvä riskiarvio onkin tärkeä osa tunnistamisprosessia.
Riskiarvion avulla yritys voi priorisoida toimintaansa esimerkiksi kiinnittämällä suurempaa ennakkohuomiota ja lisäämällä seurantaa niille alueille, joilla riskit ovat suurimmat. Tyypillisiä esimerkkejä ovat tapaukset, joissa yrityksen tuotantoa tai alihankintaa tehdään kehitysmaissa tai muilla alueilla, joilla lainsäädännön tarjoama suoja esimerkiksi työolosuhteiden tai -ehtojen suhteen voi olla selvästi teollisuusmaita heikompaa. Toinen esimerkki liittyy yritysjärjestelyihin, joissa riskinä on joutua vastuuseen hankittavassa yrityksessä jo tapahtuneista tai tulevaisuudessa tapahtuvista ihmisoikeusrikkomuksista. Yritys ei ole suojassa ihmisoikeusvastuulta myöskään myyjäpuolella ollessaan – ihmisoikeuksiin liittyvät mainehaitat voivat nimittäin realisoitua myös yrityksen myydessä toimintaansa tai tuotteitaan taholle, joka käyttää niitä ihmisoikeuksia loukaten.
Jos ihmisoikeuskysymysten tunnistaminen tapahtuu sujuvasti juristin muiden tehtävien ohella, sama pätee pitkälti myös riskien rajoittamiseen. Ihmisoikeuskysymykset voidaan – ja kannattaa – upottaa osaksi yrityksen olemassa olevia prosesseja. Pyörää ei tarvitse keksiä uudestaan!
Ihmisoikeusasioita voidaan pohtia uusia hankintasopimuksia valmisteltaessa tai ne voidaan upottaa osaksi yritysjärjestelyyn liittyvää Due Diligence -prosessia. Useat yritykset esimerkiksi laativat alihankkijoilleen ohjeistuksia, joiden avulla nämä sitoutetaan kunnioittamaan tilaajan asettamia ihmisoikeusvaatimuksia. Yritysjärjestelyissä ihmisoikeuskysymyksiä voidaan huomioida esimerkiksi kiinnittämällä huomiota tarkastettavan yrityksen toimintoihin, jotka sijaitsevat erityisillä riskialueilla tai joihin muuten liittyy kohonnut riski ihmisoikeusloukkauksista.
Vaikka ihmisoikeuskysymykset voidaankin saattaa osaksi yrityksen valmiita prosesseja, sisältyy niihin kuitenkin joitakin lisähaasteita, jotka on syytä huomioida.
Ensinnäkin, ihmisoikeusrikkomusten havaitseminen ei välttämättä ole helppoa. Tämä käy selvästi ilmi pitkissä alihankintaketjuissa, joissa tilaajan näkyvyys pitkällä ketjussa oleviin alihankkijoihin saattaa olla käytännössä olematon. Ihmisoikeusrikkomukset eivät myöskään ilmene tilaajalle samalla tavalla kuin sopimusrikkomukset yleensä: alihankkijan lapsityövoimalla teettämät tuotteet saapuvat tilaajalle sovitussa aikataulussa ja muutenkin sopimuksenmukaisina. Ihmisoikeusasioissa seuranta, tarkastukset, raportointi ja sopimuskumppanien vastuuttaminen omien alihankkijoiden valvonnassa ovatkin tärkeässä roolissa – pelkkä sopimuskirjaus ihmisoikeuksien kunnioittamisesta jää helposti kuolleeksi kirjaimeksi. Vastuulliseen toimintaan sitoutuneita yhteistyökumppaneita valitsemalla yritys saa kaivattua läpinäkyvyyttä kumppanin toimintaan ja vähentää samalla omaa riskiään.
Suomessa, kuten monissa muissakin maissa, on liikuttu suuntaan, jossa vastuuta arvoketjujen valvonnasta halutaan siirtää valtioilta (ja kuluttajilta) yrityksille. Tuloksena on syntynyt #Ykkösketjuun-kampanja, jonka tavoitteena on saada Suomeen yritysvastuulaki, joka perustuisi yritysten huolellisuusvelvoitteeseen ja velvoittaisi yritykset välttämään ja vähentämään toimintansa kielteisiä ihmisoikeusvaikutuksia. kampanjassa on mukana monia yrityksiä sekä järjestöjä.
Jäämme mielenkiinnolla odottamaan, liittyykö Suomi yritysvastuussa maailman edelläkävijämaiden joukkoon. Nähtäväksi jää myös, mitä laki voisi tuoda yritysjuristien pöydälle.
Ville Walta
Associate Legal Counsel, LAW, EY
ville.walta@fi.ey.com
Sofia Donner
Consultant, Climate Change & Sustainability Services, EY
sofia.donner@fi.ey.com
Vanessa Nyman
Consultant, Climate Change & Sustainability Services, EY
vanessa.nyman@fi.ey.com
