Määritelmä ja historia

Viivakoodi 3


Termejä yhteiskuntavastuu, vastuullisuus, vastuullinen yritystoiminta, eettinen liiketoiminta ja kestävä liiketoiminta käytetään usein yritysvastuun synonyymeina. Näistä yritysvastuu on kuitenkin viime vuosien aikana vakiinnuttanut asemansa liike-elämässä.

Yhteiskuntavastuu-termiä taas käytetään useimmiten muiden organisaatioiden, kuten julkisen sektorin toimijoiden vastuullisuudesta puhuttaessa.

Vastaavasti englanninkielessä "corporate responsibility" (CR) on syrjäyttämässä perinteisen "corporate social responsibility" (CSR) termin yritysten kielenkäytössä. 

Vuonna 1987 lanseerattu "kestävä kehitys" on yleiskäsite, joka kattaa niin valtioiden kuin yksittäisten yritysten ja muidenkin organisaatioiden toiminnan. Kestävä kehitys voidaan nähdä tavoitteena, johon yritysvastuulla pyritään: kehitys, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa. 

   Nayttokuva_2016-04-21_kello_12.41.10.png

Parempaa liiketoimintaa

Eri toimijoiden omat yritysvastuun määritelmät vaihtelevat lähinnä painotuksiltaan. Esimerkiksi Euroopan komission määritelmän mukaan yritysvastuu on yritysten vastuuta toimintansa yhteiskunnallisista vaikutuksista.

FIBSin näkökulma yritysvastuuseen on liiketoimintalähtöinen: vastuullinen yritystoiminta on parempaa eli kannattavampaa ja kestävämpää liiketoimintaa niin yrityksen kuin yhteiskunnan kannalta.

Vastuullinen yritys varmistaa itselleen parhaat toimintaedellytykset myös tulevaisuudessa eli

  • tekee enemmän kuin laki edellyttää
  • huomioi sidosryhmiensä tarpeet ja odotukset
  • maksimoi toimintansa positiiviset vaikutukset muillekin kuin osakkeenomistajille
  • minimoi toimintansa negatiiviset taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristövaikutukset
  • kantaa vastuuta myös alihankkijoidensa vastuullisuudesta
  • raportoi ja viestii toimintansa positiivisista ja negatiivisista vaikutuksista avoimesti ja läpinäkyvästi, sekä
  • kehittää taloudellisesti kannattavia ratkaisuja paikallisiin ja globaaleihin ongelmiin.

 

Vastuullisen yritystoiminnan lyhyt historia

1800-luku
Teollisuuspatruunat toteuttivat yritysvastuuta omilla paikkakunnillaan tarjoamalla työntekijöilleen asunnot, koulutuksen ja terveydenhuollon.

1950-luku
Vähitellen voimistuva hyvinvointiyhteiskunta heikensi yritysvastuun tarvetta.

1960-70-luku
Teollistumisen myötä laajenevat ympäristöhaitat käynnistivät yritysvastuun uuden nousun.

1980-luku
Todettiin, ettei pelkkä lainsäädäntö riitä ympäristöongelmien ratkaisemiseksi ja yrityksiltä alettiin vaatia vastuunkantoa aiheuttamistaan ympäristöhaitoista.

1990-luku
Käynnistyi yritysvastuun käytännön sovellusten kehittäminen yritysten käyttöön.

2000-luku
Yritysten vastuullisuutta alettiin painottaa entistä voimakkaammin. Syynä tähän olivat globalisaation aiheuttamat kehityksen vinoumat kehitysmaissa, hyvinvointivaltion rahoitusongelmat, yritysten pörssikaupan sisäpiirisääntöjen sekä kilpailu- ja tilinpitolainsäädännön rikkomukset.

Suuryritysten vallan ja toimintakentän laajennuttua yrityksiä alettiin ottaa myös osaksi kansainvälistä politiikkaa, ja syytökset mm. yritysten osallisuudesta ihmisoikeusrikkomuksiin ovat lisääntyneet. Ratkaisuja uusiin ongelmiin alettiin hakea globaaleista yritysvastuun aloitteista ja ohjeistoista ja kokonaisia teollisuuden aloja käsittävien hankkeiden kautta.

2010-luku
Monet edelläkävijäyritykset ovat alkaneet omaksua ns. yhteisen arvon tuottamisen liiketoimintamallin (Creating Shared Value, CSV), jonka mukaan yritykset voivat löytää uusia liiketoimintamahdollisuuksia ottamalla yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisun liiketoiminnan lähtökohdaksi.

Tulevaisuuden haasteet

Kannattavat vs. eettisesti kestävät ratkaisut. Yrityksille kannattavin ratkaisu ei aina ole yhteiskunnallisesti ja eettisesti kestävä. Yritysjohtoinen vastuullisuus voi kaventaa näkemyksiä yhteiskunnan kehityssuunnista ja ihmisten onnellisuuden kriteereistä.

Kansainvälinen sääntely. Ympäristön hinnoittelemattomien vaikutusten hallinta ei onnistu vapaaehtoisen yritysvastuun kautta, ja koska yritysvastuulle ei ole olemassa kansainvälistä oikeudellisesti sitovaa sääntelyjärjestelmää, yritykset siirtävät yhä tuotantonsa helposti sinne missä työ- ja ympäristölainsäädäntö on väljin.

Toimintakulttuurien moninaisuus. Ei ole olemassa globaalia arvopohjaa, joka säätelisi yritysten toimintaa kuten kansalliset kulttuurit. Tarpeet ja arvostukset ovat erilaisia, kulttuurit muuttuvat nopeasti, eikä toiminnan paikallisvaikutuksia osata aina ottaa huomioon.

Yritystoiminnan politisoituminen. Perinteinen työnjako julkisen ja yksityisen sektorin välillä on murtumassa ja yritykset ovat ottaneet vastatakseen uusia tehtäviä. Yritykset politisoituvat ja keskusteluun tulee mukaan demokratia, yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ja globaali tasa-arvo. Laaja CSV-malliin perustuva yritysvastuu - vastuu ihmisoikeuksista, ilmastonmuutoksesta, köyhyydestä, luonnon monimuotoisuudesta - voi myös muuttua haasteeksi demokratialle ja oikeudenmukaisuudelle: yritykset eivät yksin pysty ylläpitämään tasa-arvoista ja oikeudenmukaista yhteiskuntaa, ja taloudellisen hyvinvoinnin merkitys ylikorostuu.

Lähde: Vastuullinen liiketoiminta kansainvälisessä maailmassa. Maria Joutsenvirta ym. (toim.), Gaudeamus 2011

 

Opi lisää yritysvastuusta FIBSin ja TEMin e-kursissta CSR Speed Course